keskiviikko 31. elokuuta 2011

Everything.


Mä muistan.
Niin paljon kuin se sattuukin.

Minä olen aina se salaisuus.
"Se toinen".

Enkä koskaan se josta kukaan pitäisi kiinni. Miksi siis tälläkään kertaa..?

Koska rakastan.
Koska hän sanoo rakastavansa.

Pitää vaan luottaa.
Mutten tiedä kuinka kauan jaksan sitä. Luottamusta ilman tietämystä. Ikävää. Järjettömiä tunteita ja jatkuvaa ärsytystä.
Sitä ettei saa enää unta ilman toista.

En mä ole koskaan ollut mitään.
Kenellekään.
En ennen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro minulle tarina

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.