Se laittaa miettimään, kun ajattelee että pitäisi uskoa muttei sitten jaksakaan. Ei jaksa näännyttää itseään turhassa uskossa, vaikka tietää ettei onnistumisen mahdollisuus ole kuitenkaan vielä täysin ohi.
Vain melkein.
Yritän hengittää, hitaasti mutta varmasti.
Rintakehäni kohoilee ja kurkustani pääsee tasainen rahina aina hengittäessäni sisään.
Päästäessäni ilmaa ulos.
Hiilidioksidia, ihmisen saasteita.
Väsymys painaa silmiäni kiinni mutta tiedän ettei minulla ole vielä lupa nukahtaa. On pysyttävä pystyssä, hereillä. Ylväänä. Ei saa olla liian heikko.
Ei saa olla niin heikko että lakkaisi uskomasta.
Lopetin jo.
Mihin ihminen tarvitsee rahaa?
Pakoyritykseni valuvat hukkaan vain koska olen köyhä.
Hänenkin yrityksensä.
Enkä minä voi muuta kuin odottaa
odottaa.
En jaksaisi, kuulen jo kuinka vereni kiehuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro minulle tarina
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.