Viikonloppu.. ah, niin mahtavaa. Sukujuhlat on aina sellanen ettei parempaa ole, joten oli jeba. Ikka oli mukana, se tapas mun oudon suvun. Äiten puolelta porukka onkin ihan sekasin, iskän puolelta ei koskaan järjestetä tollasia kokoontumisia, kun kukaan ei halua nähdä toisiaan. Ehkä ihan hyvä, en mäkään haluais nähdä niitä.
Pulloja ja tölkkejä tuli kanssa kerättyä reilumman puoleisesti, joten köyhyyden ei ainakaan pitäis vaivata mitenkään merkittävästi. Kaks viikkoo aikaa kerätä rahaa ja sitten kullan kainaloon. Siitä tulee vanhus. Ja pian tulee mustakin kyllä, ei se mitään. Me vanhetaan yhdessä.
.. kuulostipa hassulta.
Pitäis siivota huone, pitäis tehdä enkun tehtävät ja sitten miettiä äikkää jonkun aikaa. Mutta nyt ei vaan pysty nieleen mitään, väsyttää sairaasti. Pitäis laittaa ruokaa, ja miettiä mitä leipoo sunnuntaiks myyntiin. Kökötän siellä äiten kanssa koko päivän, ja koitan keskittyä hengittämiseen.
(Oisko ees hienoo asua kullan kanssa saman katon alla.. ois kaveri.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro minulle tarina
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.