Tekopyhimys.

Pitäis jaksaa painaa. Läksyt. Stepperi. Vatsat. Selät. Lenkki. Kotityöt. Nukkuminen. Valvominen. Elämä. Stressi. Paineet. Painostus. Kipu. Särky. Väsymys. Liikaa.

Iskä menee käymään Kiinassa tässä kuussa. Ne lähtis syksyllä, ja mä oon hukassa. Jos ne lähtee, en tiiä mitä teen. En tiiä mihin joudun, mihin päädyn ja kenen kanssa. Koska en tiiä, en ehkä uskalla toivoo että jotain niin hyvää tapahtuis, että kulta tulis tänne. En jaksa toivoo sitä, se ois jotain ihan liian mahtavaa, eikä sellaset asiat kuulu mun elämääni. Vois kuulua. Ja ehkä tää vois olla sellanen poikkeus tähän onnettomuuksien putkeen. Sovitaanhan niin?

Mun kynnet on kasvanu, mutta maha on taas alkanu pömpöttään. Pitäis saada se pois jotenkin, joten eikun kuluttamaan sitten vaan taas. Ja joo, toisenlaista kuluttamista on kyllä tapahtunu, nimittäin rahaa on menny taas järjettömästi. Mutta saan mä sen kotihommilla aika pian takasinkin. Euraankin pitäis päästä, eli raha tulee taas tarpeeseen, vaihteeks.
Unohdin ottaa aamulla vitamiinit. Jos en ota niitä tänään, oon huomenna kipee. Ehkä oon jo, en tiiä. Mutta mun pitäis ottaa ne joka päivä, koska jos en ota, oon sairaan väsyny, ryytyny ja päätä särkee. Lisäks saan flunssan ihan hemmetisti liian helposti.

Huomenna teatteriin, lähtö lukiolta klo 17:45.
Tiistaina ensi vuoden kurssit opon kanssa klo 9.
Keskiviikkona äikän tukari klo 14.
Siinä välissä on sitten kaikkee muuta, esim. Ikan saapumista ja sukujuhlaa, äitienpäivä ja kotitöitä. Läksyjä. Novellisalkku seuraavan viikon perjantaiks, analyysiin on sentään kaks viikkoo aikaa. Ja mua väsyttää.

Ehkä uskaltaisin laittaa mekon joku päivä. Ehkä.

ps. pitäis kattoo hiuksiin joku malli, äite lupas maksaa kampaajan.