Muokkasin ulkoasua, enkä oikein tykkää siitä itsekkään nyt. En sitten tiedä teidän mielipiteistä, mutta jotenkin ei tee kivaa silmille. Ei iske. Ei sitten ollenkaan. Enkä saanu tekstin otsikon väriä muutettua, joten se ottaa nyt aivoon.
Mä puhun mun veljelle ja mua naurattaa. Tai ei, en veljelle. Ihan vaan kaverille jostain kaukaa aiemmasta elämästä jota täytti pillerit, sekoilu ja itsemurhat. Siitä elämästä tää ihminen on peräisin, ja ikävä laantuu. Koko ajan huomaan etten haluu siitä enää sellasta samanlaista ystävää kun se sillon joskus oli. Puhun kun on tylsää. En avaudu.
Ikka on luurin päässä, sillä on pian synttärit. Rahaa lahjaan ja bussiin.. Mä selviän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro minulle tarina
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.