Hyvä päivä, täynnä naurua ja ikävää. Loistava päivä.
Paljon murhetta, sekä omaa että toisen. Meidän kaikkien yksinäisyys minun sisässäni.
En voi sanoa että se olisi väärin.
Väsymys, fyysinen uupumus omana itsenään olemisesta.
Tuhannesta anteeksipyynnöstä.
Tuhannesta ajatuksesta ja toiveesta.
Tuhannesta halusta halata.
Huomisen ajotunti peruuntui minusta riippumattomista syistä. Mulla olisi aikaa kirjoittaa.
Ainahan mulla on aikaa.
En uskalla.
En uskalla samasta syystä kuin Reinhold ei uskalla luottaa.
Pelko pettymyksestä, pettämisestä, petetyksi tulemisesta.
Pelko epäonnistumisesta.
Taidan puhtaasti jättää väliin.
Vaikka ehkä muutama kyynel olisi nyt paikallaan.
En silti aio itkeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro minulle tarina
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.