Ehkä olen "dramaattinen."
Ehkä minun pitäisi
"miettiä omaa käytöstäni."
Minulta kysytään: "ootko aatellu tehdä asialle jotain?"
Ja minä vastaan etten tiedä.
Ajattelen että se kaikki ehkä sittenkin on minun vikani.
Ja minulta kysytään: "oiskohan parempi jos muuttasit asennettas?"
Ja minä vastaan että olisi.
Ja minun mielessäni ainoana ajatuksena:
minä en riitä.
Ehkä se kaikki on todella minun vikaani.
Ehkä ihmiset eivät näe tai tiedä.
Eivät tietenkään, enhän minä kerro.
Koskaan.
Minä luulin että se paistaisi kasvoiltani selvästi,
että jokainen voisi käsittää sen yhden ainoan kysymyksen joka olisi minulle oikea.
Kun julkaisen tämän, joku kysyy sitä.
Mutta se on silloin liian myöhäistä.
Merkityksetöntä.
Tänään täytän 18.
Saavutan iän johon en koskaan uskonut yltäväni,
selviäväni hengissä.
Enkä tässä iässäkään tiedä kuinka kauan tulen olemaan täällä,
pystyssä.
Ja olen pahoillani,
en tiedä kenen kanssa.
"Mä rakastan sua."
Ja minä huomaan olevani tyhjä.
Ajoittain äärimmäisen surullinen.
Ajoittain arvilla, ruhjeilla ja viilloilla.
Ajoittain väsynyt kaikkeen, itseenikin.
Jopa ihmisiin.
Se kysymys jota kaipasin.
Kysymys jota olen kaivannut jo kuukausia.
"Miksi et ole onnellinen?"
Ehkä minun pitäisi
"miettiä omaa käytöstäni."
Minulta kysytään: "ootko aatellu tehdä asialle jotain?"
Ja minä vastaan etten tiedä.
Ajattelen että se kaikki ehkä sittenkin on minun vikani.
Ja minulta kysytään: "oiskohan parempi jos muuttasit asennettas?"
Ja minä vastaan että olisi.
Ja minun mielessäni ainoana ajatuksena:
minä en riitä.
Ehkä se kaikki on todella minun vikaani.
Ehkä ihmiset eivät näe tai tiedä.
Eivät tietenkään, enhän minä kerro.
Koskaan.
Minä luulin että se paistaisi kasvoiltani selvästi,
että jokainen voisi käsittää sen yhden ainoan kysymyksen joka olisi minulle oikea.
Kun julkaisen tämän, joku kysyy sitä.
Mutta se on silloin liian myöhäistä.
Merkityksetöntä.
Tänään täytän 18.
Saavutan iän johon en koskaan uskonut yltäväni,
selviäväni hengissä.
Enkä tässä iässäkään tiedä kuinka kauan tulen olemaan täällä,
pystyssä.
Ja olen pahoillani,
en tiedä kenen kanssa.
"Mä rakastan sua."
Ja minä huomaan olevani tyhjä.
Ajoittain äärimmäisen surullinen.
Ajoittain arvilla, ruhjeilla ja viilloilla.
Ajoittain väsynyt kaikkeen, itseenikin.
Jopa ihmisiin.
Se kysymys jota kaipasin.
Kysymys jota olen kaivannut jo kuukausia.
"Miksi et ole onnellinen?"
Olen sanonut sinulle monesti tämän ja sanon vielä kerran. Olet jotain niin kaunista ja aitoa eikä sitä mikään pysty muuttamaan. Sanoin että saat jakaa huolesi kanssa oli ne pienet tai isot kunhan saisit hetken helpotuksen harteiltasi ja huokaista että taakkasi on hetken alhaalla.
VastaaPoistaTiedän ettei olla tunnettu kauaa tai tuskin juuri nähty kuin kerran tai kaksi mutta joka kerta kun luen täällä sinun vointia, huolestun pelkään, ja tärisen. En tahdo että joudut kärsimään ja vielä että pidät asiat sisälläsi kunnes ne purkautuu.
Ole kiltti ja puhu minulle näistä asioista jotta voisin hieman olla apunasi ja tukenasi pikkuinen ♥
p.s olet tärkeä ja paljon onnea ♥