Ja meillä olisi virne kasvoilla
katse kaukaisuudessa mutta
mielet liitetty toisiinsa.
Ja meidän välissä olisi hiljaista
niin se hiljaisuus olisi täynnä sanoja
vuorotellen lausuttuina.
Muodostaen lauseita.
Ja meidän kätemme kietoutuneina
lämpö lämpöään vasten
tiukka ote ja turva.
Sanat kulkien käsiemme kautta.
Ja meidän katseemme kohtaisi
minun sydämeni pysähtyisi hetkeksi.
Se hiljenisi
hitaasti.
Lopulta sammuen täysin.
Eikä enää tarvitsisi hengittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro minulle tarina
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.