Pakkasen pojan laulu.

Tuli talvi ja pakkanen
meni kesä jota ei kai ollutkaan.
Jäätyi Reposaaren rantakivet,
jäi linnakkeen sammal kasvamaan.

Autonlasit jäässä
lähden yksin jatkamaan,
ja tästä eteenpäin
en kai ketään kaipaakaan.

Jäi taakse tähdettömät taivaat
ja unettomat illat,
jäi taakse lämpö kesän kadonneen.
Ajoin siitä läpi hiljalleen.

Ja ehkä joskus,
vielä kerran
me silmiin katsotaan
ja saman kahvilan pöydissä istutaan
kummallakin katse toisaalla.

Ja saattaa olla
että vanhan laatikon mä kaivan
vaatekaapin kätköistäni kerran
ja jonkin ajan verran
mä siihen kurkistan.

Sä lupasit auringon sammuvan
lupasit sen vievän meidät mukanaan.

Ja sä lupasit loputtomuuden
että kuollaan vielä kertaalleen
ja sitten
ja sitten.

Kaarnalaiva ja Kaalisaaren hyppytornin kolmas
ne kaikki hukkui aaltoihin.