Hiukan surullista seurata vierestä rakkaustarinaa, jonka mä en usko päättyvän hyvin. Mä en tiedä, mutta mä en voi muuta kun katsoo ja miettiä. Ehkä joskus vois itkeekkin vähän, mutta ei se auttais. Koska toinen niistä on jäätä, ja molemmat sekaisin.
Mä tein kotisivut, ehkä sittenkin pääsen tästä kurssista läpi. Ainakin mä toivon kovasti että pääsisin, sormet ristissä. En vaan onnistu lisään tota kuvaa tonne. Mutta ehkä mä saan apua, sitten joskus kun jollakulla on aikaa.
Kaks ja puol tuntia niin nään kultaa taas pitkästä aikaa. En tiiä huomisista harkoista, en tiiä jaksanko. Sunnuntaina on kumminkin tulossa porukkaa Senjan synttäreille, niin ois sitä tekemistäkin, jos siitä lähdetään. Kaikkee rakentavaa, että sais rahaa mennä seuraavana viikonloppuna kullan luo. Pikkusisko täytti eilen 6.
Koulu alkaa ottaa päähän täällä. Mä jaksan just ja just, ja vielä ens keskiviikkoon on jaksettava. Se on viiminen päivä, ja sen jälkeen alkaa lukiojakso. Kamalan helpottavaa päästä lukiolle ihmisten keskelle. Vaikka kulta tuleekin tänne just sillon kun mä lähden.
Opettaja huutelee kuinka moni on palauttanu. Mä en ole, enkä mä varmaan jaksakaan. Mä venytän aikaa, että pääsen ulos täältä. Venytän ja venytän, tekemättä yhtään mitään. Oon vaan, niinkun tekisin jotain. Ja aika menee aivan liian hitaasti.
Multa puuttuu tehtäviä, mä vihaan tätä. Multa puuttuu paljon kaikkee, ja pelkään etten pääse läpi. Pitäis jaksaa. Pitäis tehdä. Ehkä mä nyt alan sitten säätää jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro minulle tarina
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.