Naurettavus.

Surullisena on helppo kirjoittaa runoja.
Tunteettomana saa vain päätöntä tekstiä.
Turtuneena ja katkerana.
(ja minä joskus uskoin etten rakasta)

Kädet täristen
vaatien viiltoa uutta
tihkuvaa verta
edes ihan vähän.

Ja samalla tiedän edelleen etten saa.
Joulu on tulossa.
Iloista aikaa
(joillekin)

Miten naurettavaa se onkaan
se valtava kipu
joka valtaa
mielen ja sydämen
jokaisen solun.
Saa verisuonet pullistumaan,
kehon huutamaan kunnollista kipua.

Voiko tämä olla edes totta?

Että toisen ihmisen haluaa pyyhkiä elämästään
niin yllättäen.

Antakaa minun nukkua, rakkaat.
Antakaa nukkua
eikä
koskaan
enää
herätä.
© Sunny