Vaietkoon ikuisesti.

Pidä minusta kiinni. Pidä niin kuin kukaan muu ei koskaan ole pitänyt, ja rakasta enemmän kuin mielesi pystyy ymmärtämään. Halua olla minulle hyvä, ja ole sellainen. Ja kun haluat sanoa jotain, sano se. Kerro, sillä jostain saan sen selville kuitenkin, joskus. Pidä huoli ettei koskaan tule hetkeä jolloin kaikki on jo myöhäistä. Pidä minut lähelläsi vaikka pyristelisin pois, ja anna minulle anteeksi jos satutan sinua. Rakasta minua kaikesta huolimatta, vaatimatta mitään mitä en voi sinulle antaa. Ja jos petyt minuun, saat hakea haluamasi muilta. Ja minä annan anteeksi.

Jos haluat tappaa minut, saat tappaa. Pyydä lupa, ja minä annan sinun tehdä sen tavalla jolla itse haluat. Jos haluat saada minut kärsimään, tee niin. Iske varoittamatta kipu niskaani ja katso vierestä kun huudan ja kaadun. Sano samalla että rakastat. Ja minä annan sen kaiken sinulle anteeksi.

Kerro minulle ajatuksesi ja salaisuutesi, välittämättä siitä että ne saattavat sattua. Kerro minulle kaikki mitä et koskaan ole sanonut ääneen, puhu kielillä joita en ymmärrä. Ja minä rakastan sinua.

Jos haluat jotakuta muuta naista, kerro minulle. Kerro, jotten turhaan odota sinua yöksi kotiin, etten turhaan laita ruokaa kahdelle. Ilmoita missä olet, enkä minä kiellä. Kerro koska tulet kotiin, niin minä hyväksyn ja keskityn odottamaan sinua takaisin. Kerro mitä teit hänen kanssaan, lupaan nyökkäillä hymyillen; saat tehdä sen uudelleenkin. Sillä minä en pysty antamaan sinulle tarpeeksi, sillä minussa on virheitä. Ja minä kaipaan sinua.

Jätä minut, ja halaa hyvästiksi. Naura kaikelle mitä olemme kokeneet, ja anna minun pakata tavarasi laatikoihin. Kerro samalla kenen luo aiot asettua asumaan, enkä minä itke. Puhu ja naura, niin kannan tavarasi autoon. Heiluta vielä ikkunasta, niin minä heilutan takaisin ja katson perääsi kunnes et enää näy. Ja minä rakastan sinua aivan valtavasti.

Soita minulle, ja kysy kuinka voin, niin minä peitän itkuni nauruun. Kerro minulle missä olet, ja minä hyväksyn. Kuiskaa että sinulla on hiukan ikävä, niin minä vastaan samoin, etkä kuule itkua.

Ja sinä rakastit minua aivan valtavasti.

Ja minua ei enää ole.
Ja minä rakastin sinua

aivan valtavasti.

Painajaisia.

Mutta nyt, arvoisa ihminen siellä ruudun toisella puolella. Toivotan sinulle oikein aurinkoista ja iloista päivää, sateineen tai auringonpaisteineen, missä ikinä lienetkin! Sinä olet tärkeä jollekin ♥
Olet ihmeellinen ja ihana ihminen, tavalla jolla kukaan muu ei voi olla ihana ja erityinen.
Tutustuisin sinuun mielelläni.
♥

Tekstin otsikko.

Muokkasin ulkoasua, enkä oikein tykkää siitä itsekkään nyt. En sitten tiedä teidän mielipiteistä, mutta jotenkin ei tee kivaa silmille. Ei iske. Ei sitten ollenkaan. Enkä saanu tekstin otsikon väriä muutettua, joten se ottaa nyt aivoon.

Mä puhun mun veljelle ja mua naurattaa. Tai ei, en veljelle. Ihan vaan kaverille jostain kaukaa aiemmasta elämästä jota täytti pillerit, sekoilu ja itsemurhat. Siitä elämästä tää ihminen on peräisin, ja ikävä laantuu. Koko ajan huomaan etten haluu siitä enää sellasta samanlaista ystävää kun se sillon joskus oli. Puhun kun on tylsää. En avaudu.

Ikka on luurin päässä, sillä on pian synttärit. Rahaa lahjaan ja bussiin.. Mä selviän.

Hukkunut rakki.

Kävin suihkussa ja kohta pitäis painella lukiolle tukiopetukseen. Kipeenä oon tosiaan ollu kotona tän päivän, en oo novellisalkkuakaan saanu eteneen, mutta kolme tai enemmän pitäis saada tänään vastauksia kasaan. Ehkä voisin tänään saada kaikki viis, niin sit voisin huomenna kirjottaa puhtaaks, ei meinaan oo iso juttu se, kunhan jaksaa keskittyä ja kattoo ettei niitä virheitä ihan hirveesti ainakaan tule.

Mulla on maha samperin kipee, ja tarkistin ens vuoden lukiojaksot. Voi peruna, ensimmäinen ja viides jakso on lukiolla, mikä taas tarkottaa sitä että mulla menee taas kesä tohon harjotteluun, jollon en saa mitään palkkaa. Ja periaatteessahan mä en ehdi olla lomalla ollenkaan, ja syksyllä kun pitäis asua Ikan kanssa yhdessä, niin en haluaisi hirttäytyä kouluun. Aattelinki että jos tän jakson loputtua laittais lukiolle informaatioo etten enää jaksa jatkaa, tai jossain vaiheessa kesää. Amiksen puolellekin pitää ilmottaa, mutta kun nyt on vaan vähän vaikee niellä tota puuhaa kun stressi tappaa mut. Joo, naurakaa, haukkukaa mua paskaks ja saamattomaks. Mä en vaan koe tarvitsevani tota lukioo yhtään mihinkään, kun en kumminkaan oo ees suunnitellu lähteväni yliopistoon tai mitään. Lisäks saan amiksesta oikein hyvän pohjan työelämään ja kouraan vielä ammatinkin. Eli mulle riittäis se ihan mainiosti, äite vaan ei oikein käsitä sitä. Jotenkin toi ammattilukio höskä oli vähän random, ,enkä ehtiny miettiä sitä ollenkaan. Lisäks toi datanomipuoli on just sitä mikä mua kiinnostaa, ja mitä jaksaisinkin tehdä. Ja siellä mulla on kavereita, ihmisiä joiden kanssa voi chillata koulun jälkeenkin. Ja ois helppoo silleekin, että asuttais Ikan kanssa saman katon alla ja käytäis samaa koulua.

Ei saakeli, mitähän mä oikeen höpötän. Puran ajatuksiani tai jotain. Ahistaa. Vitusti liikaa, anteeksi kielenkäyttöni.

Tikapuita pitkin taivaaseen.

Nyt on sitten hoidettu alta pois ensi vuoden kurssivalinnat - kävin opon luona hoitamassa ne. Vielä on harkinnassa että miten mahtaa mun lukionkäynnille käydä syksyllä sitten, voi olla ettei jaksakaan. Ammattikoulu kumminkin on ja pysyy, ja sen aion käydä loppuun asti.
Novellisalkkuun on nyt viisi vastausta tehtynä, viis puuttuu vielä. Silleen ihan hyvä fiilis, kun tietää saaneensa jotain aikaseks.

En viitsi kivuistani nyt ihan kamalasti valittaa, mut sen verran voin varmaan sanoo että oon kipeenä. Lämpöö jonkun verran, ja päätä särkee. Jään vissiin huomenna kotiin, riippuen siitä mikä olo on aamulla. Torstaina pitäis kiikuttaa harjottelulappu henkilölle jolle se kuuluu, mutten tiiä ehdinkö/jaksanko/pystynkö. Se nyt riippuu lähinnä siitä että kuin kipee mä jaksan olla. Leipookkin pitäis, äiten kanssa sunnuntaina kirppikselle. Oon niin onnellinen et äite tulee mun kanssa; muuten ois pitäny olla yksin. Tai no, saattaa se vieläki jättää tulematta, mutta kun ihmisillä on parempaakin tekemistä kun istua mun kanssa ulkona myymässä tavaraa, niin en mä nyt voi niitä siitäkään syyttää. Ehkä vähän potuttaa, mut se on okei. Se on aina okei.

Hitto kun tekis mieli ottaa kuvia taas pitkästä aikaa. Voisin sortua jopa muokkaileen, ja voisin nyppiä mun kulmat kivoiks. Lol, vois taas alkaa sellaseks emo/ernuks, että olol. Okei joo, ei ne enää oo kovin erilaisia, massaa nykyään aika vahvasti, ulkonäkönsä perusteella. En nyt siis puhu kenenkään luonteesta, vaan kun tosi moni vaan näyttää ihan samalta.

Ps. Olen yksinäisyyden onnellinen uhri

Two hours to Shanghai.

Armotonta hommien paiskontaa syksyyn asti. Kesälle kaikkee mahdollista mistä repii rahaa, pulloja kamalasti, torille myymään kakkuja jos se vaan onnistuu. Tarvii rahaa saakelisti elämiseen, pärjäämiseen muutenkin ja noin. Ja koulussakin pitää käydä, niin samalla ei oikein voi töihin mennä. Silti, olis jees saada nyt pikkusen rahaa säästöön. Pitäis saada auto. Pitäis marssia Kelaan. Ja toivoisin että kulta soittais mulle pian, koska se ei tiedä vielä mitään. Palan halusta päästä kertoon sillekin.

Mulla on ollu jättivaltava stressi tässä viime aikoina. Nyt mietin että jos saisin novellisalkun valmiiks ehkä päivää ennen kun pitäis, mutta nyt on jo maanantai ja äitellä olikin parempaa tekemistä kun mun auttaminen (voi kun yllättävää). Eli saan itse keksiä taas että miten tähänkin kuuluu vastailla, kun oon niin jumalattoman pellolla. Lisäks mielessä pyörii että kannattaako lukioo jatkaa enää syksyllä, kirjat on niin kalliita ja jos.. ei vaan kun. Eihän mulla sitten sillon oo rahaa, ja kaiken rahan vois käyttää hyödyllisemminkin kun lukiokirjoihin. Esmes vaikka elämiseen. Se ois ainakin yks aika tärkee. Ja auton ylläpito, bensat ja katsastukset ja renkaat ja kaikki. Ruoka, talo. Ja kaikki.

Oon niin ilonen nyt, että toivon ettei kukaan latista tätä. Hyviä yrityksiä on tänään tullu, mutta nyt, toivoisin että saisin tän päivän olla ihan über happy, vailla sen suurempia huolia. Oisin teille kaikille niin kiitollinen.. Tack.

"Hei olen vesieläin."

Se on hämmentävää tajuta että joku joka on aina ollu jumalattoman tärkee, alkaa vaan haihtua. Etääntyy tosi nopeesti, mutta se on tärkeetä huomata ajoissa. Joskus on käyny niinkin, ettei sitä ajoissa huomaa, tai sitten se tapahtuu vaan naps. Mutta kun sen tajuaa, sille on tehtävä jotain. Sitten on vaan pidettävä kiinni, roikuttava loisena kiinni toisessa. Niinkun on aina ennen tehny, tai niinkun teki ennen kun asiat käänty päälaelleen. Vaikkei ne oo edes kääntyny. Jotenkin jokin on vaan menny hassusti.

Mihin katos kaikki yhteiset harrastukset? Mihin katos ne kaks ihmistä jotka hajos jollekin vitun typerälle asialle, sanomatta sitä ees ääneen? Minne se kaikki on menny? Enkä mä nyt usko että se kaikki löytyis sängyn alta. Pikemminkin haudatuista unelmista, haaveista ja typeristä ajatuksista. Mihin katos ne kaks ihmistä jotka saatto alkaa vaan itkeen, jos itketti? Mihin katos se luottamus, se että saatto puhua ihan kaikesta toiselle? Ehkä se kaikki on menny "hukkaan". Ehkä susi söi sen.

Mä haluaisin haaveilla taas. Roikkua kiinni siinä ystävässä josta oon kuus vuotta pitäny kiinni. Ja mä aion roikkua, niin maan saatanan perkeleesti, että varmasti tuntuu jossain. Mitähän vittua.

Pahoittelen syvästi kielenkäyttöäni, mutta mua naurattaa ja itkettää samaan aikaan, jostain kumman syystä. Just tätä mä oon kaivannu. Sitä että voi puhua vakavista asioista tähän sävyyn. Että vatsassa on pieni nauru, ja silmäkulmassa tippa. Ja sydämessä kamala ikävä. Vaikka nähdään melkein joka päivä.

CV and a covering letter.

Viikonloppu.. ah, niin mahtavaa. Sukujuhlat on aina sellanen ettei parempaa ole, joten oli jeba. Ikka oli mukana, se tapas mun oudon suvun. Äiten puolelta porukka onkin ihan sekasin, iskän puolelta ei koskaan järjestetä tollasia kokoontumisia, kun kukaan ei halua nähdä toisiaan. Ehkä ihan hyvä, en mäkään haluais nähdä niitä.

Pulloja ja tölkkejä tuli kanssa kerättyä reilumman puoleisesti, joten köyhyyden ei ainakaan pitäis vaivata mitenkään merkittävästi. Kaks viikkoo aikaa kerätä rahaa ja sitten kullan kainaloon. Siitä tulee vanhus. Ja pian tulee mustakin kyllä, ei se mitään. Me vanhetaan yhdessä.
.. kuulostipa hassulta.

Pitäis siivota huone, pitäis tehdä enkun tehtävät ja sitten miettiä äikkää jonkun aikaa. Mutta nyt ei vaan pysty nieleen mitään, väsyttää sairaasti. Pitäis laittaa ruokaa, ja miettiä mitä leipoo sunnuntaiks myyntiin. Kökötän siellä äiten kanssa koko päivän, ja koitan keskittyä hengittämiseen.

(Oisko ees hienoo asua kullan kanssa saman katon alla.. ois kaveri.)

Sateenkaari-irokeesi.

Koulun kirjastossa dataamassa. Koulun jälkeen Ideapark ja sitten kouluhommat kotiin. Hehe, vois oikeesti vihdosta viimen saada jotain aikaseks ja lakata tän valittamisen, koska siitä ei ole saakeli mitään hyötyä. Niskasta kiinni, kun ei näitä asioita kerran kukaan voi mun puolestakaan hoitaa. Jos jottain haluaa, niin se on ite hankittava/ansaittava. Joillain voikin sitten olla parempi tilanne, mutta sääliksi käy niitä ihmisiä jotka ei mitään joudu itse tekemään. Voi niiden elämää. Oivoi.

Oiskohan se sitten taas irokeesikauden avaaminen tässä joskus.. tekis mieli vetästä sivut lyhyiks jälleen kerran, ja laittaa joku kiva väri. Ihmiset saa ideoida, vaikka paskat tähän kukaan mitään kommentoi. I know that anyway.

Oon väsyny ja mun hiukset vituttaa mua aika armottomasti. Ne on ihan persiillään, enkä jaksa korjata niitä millään tavalla. En jaksa en jaksa en halua ei huvita. Amen. Vaikka pitäis sietää näitä vielä loppupäivä, mutta mikäs tässä on ollessa. Jos joitain muitakin vituttaa, niin se on niiden ongelma. Mä en nää itteeni, eli eipä ole minun ongelmani. Hihi saastutan ympäristöäni rumuudellani :|

Että tällasta merkintää tänään..

Valapattoja.

Pitäis käydä suihkussa, kattoo kamat kasaan ja noin. Pitäis laittaa hiukset ja miettiä novellisalkkua. Mä en enää ees muuta ajattele kun koulua ja ruokaa. Ei saakeli mun elämästä on tullu köyhää, pitäis taas pitää joku viikonloppu kivasti vapaata ja mennä porukan kanssa riehumaan jonnekin. Tekis hirveesti mieli mennä jonkun kanssa ihan vaan kahville, ihan vaan istuun sinne, ilman että puhuis koulusta tai ruuasta tai asioista mitä pitäis tehdä, koska ne ahdistaa. Ahdistaa niin maan saatanasti.

Pitäis viedä kirjat kirjastoon tänään, samalla reissulla ko äite heittää mut lukiolle. Tai ainakin toivottavasti se heittää, kuolen jos ei heitä. En lähde skopella, en pyörällä enkä kävellen.
Haluisin hengittää normaalisti, mutta mua stressaa. Ja ahdistaa se että istun koko matkan Treelle yksin. Istun yksin ja nojaan otsaa bussin ikkunaan. Ja teatterilla istun yksin, mistä vetoo että porukka jättää jopa yhden penkin tyhjäks mun molemmille puolille. Ja mä muistan kuinka tää kaikki oli joskus sitä mistä mä haaveilin; ettei ois aikaa miettiä ihmissuhteita, ettei ois aikaa tappaa itteensä tunteilla. Että vois vaan hukkua tekemiseen ja pakkoon ja kaikkeen tähän paskaan mitä mun niskaani syydetään just sillon kun mä en tarvii sitä. Mä pysyisin kyllä varmaan hengissä muutenkin. Tai ainkin uskaltaisin villisti arvata pysyväni.

Kello tulee puol kolme. Ja mä kun kuvittelin että mulla ois aikaa kun kerran lähdin koulustaki aikasemmin. Ei, se kaikki aika meni tähän. Tähän, että istuin koneella, kirjotin tänne, katoin wilman ja sähköpostin ja kaikkee. Siihen se aika meni, ja nyt mulla on taas kiire. Ja mä vaan istun tässä ja kirjotan. Mutta ehkä mä voisin laittaa kuvan siitä miltä näytän tänään, jos ehdin ottaan kuvan ennen lähtöö. Jos jaksan. Ja jos saan oikeesti itteni laitettua jonkun näköseks. Ainakin mä aion yrittää kovasti, ehkä. Ehkä.
Ehkä.

Sadannes.

Sadas merkintä.

Tekopyhimys.

Pitäis jaksaa painaa. Läksyt. Stepperi. Vatsat. Selät. Lenkki. Kotityöt. Nukkuminen. Valvominen. Elämä. Stressi. Paineet. Painostus. Kipu. Särky. Väsymys. Liikaa.

Iskä menee käymään Kiinassa tässä kuussa. Ne lähtis syksyllä, ja mä oon hukassa. Jos ne lähtee, en tiiä mitä teen. En tiiä mihin joudun, mihin päädyn ja kenen kanssa. Koska en tiiä, en ehkä uskalla toivoo että jotain niin hyvää tapahtuis, että kulta tulis tänne. En jaksa toivoo sitä, se ois jotain ihan liian mahtavaa, eikä sellaset asiat kuulu mun elämääni. Vois kuulua. Ja ehkä tää vois olla sellanen poikkeus tähän onnettomuuksien putkeen. Sovitaanhan niin?

Mun kynnet on kasvanu, mutta maha on taas alkanu pömpöttään. Pitäis saada se pois jotenkin, joten eikun kuluttamaan sitten vaan taas. Ja joo, toisenlaista kuluttamista on kyllä tapahtunu, nimittäin rahaa on menny taas järjettömästi. Mutta saan mä sen kotihommilla aika pian takasinkin. Euraankin pitäis päästä, eli raha tulee taas tarpeeseen, vaihteeks.
Unohdin ottaa aamulla vitamiinit. Jos en ota niitä tänään, oon huomenna kipee. Ehkä oon jo, en tiiä. Mutta mun pitäis ottaa ne joka päivä, koska jos en ota, oon sairaan väsyny, ryytyny ja päätä särkee. Lisäks saan flunssan ihan hemmetisti liian helposti.

Huomenna teatteriin, lähtö lukiolta klo 17:45.
Tiistaina ensi vuoden kurssit opon kanssa klo 9.
Keskiviikkona äikän tukari klo 14.
Siinä välissä on sitten kaikkee muuta, esim. Ikan saapumista ja sukujuhlaa, äitienpäivä ja kotitöitä. Läksyjä. Novellisalkku seuraavan viikon perjantaiks, analyysiin on sentään kaks viikkoo aikaa. Ja mua väsyttää.

Ehkä uskaltaisin laittaa mekon joku päivä. Ehkä.

ps. pitäis kattoo hiuksiin joku malli, äite lupas maksaa kampaajan.

Fisherman's Friend.

Vappu tuli, vappu oli ja meni. Pe-la.. mitä siitä nyt sanois. Voi olla parempi etten sano siitä mitään, en halua ees ite selvittää sitä millään tapaa. En halua tehdä asialle mitään, koska se on nyt ollutta ja mennyttä sekin. Sen sijaan lauantaina oli jo illasta aivan mahtavaa kun päästiin pois mein talosta. Nauroin taas vatsani kipeeks, tuli syötyä taas aivan jumalattoman paljon. Että mikäs tässä, seuraava mitä odottelen on sukujuhlat seuraavana lauantaina. Äite pyysi Ikan mukaan, se ei oo koskaan pyytäny sinne ketään sellasta "ylimäärästä." Tai no, eihän Ikka olekaan, se on kohta jo sukua.

Mulla särkee päätä, särkee saatanasti. Maha on kipee. Ja mullon ikävä Ikkaa.

ps. mun tekee mieli tupakkaa.