tiistai 20. syyskuuta 2016

Voi kauhistus.

Minä istun terassilla
katselen kuuta
sen hentoa sädekehää
levittäytymässä horisonttiin.

Katselen tähtiä
lasken tähdenlentoja.
Lasken menetettyjä hetkiä
menneitä suukkoja
kadotettuja rakkaita.
Lasken sinusta näkemiäni unia.
Lasken tähtipölyä
yksi hiukkanen kerrallaan.

Sormet ristissä toivon
toivon edelleen
ja vieläkin
vuosien päästä
nytkin.
Sinua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro minulle tarina

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.