torstai 6. lokakuuta 2016

Aivan kuin.

Minä puhun ihmisistä
kuin olisin heistä yksi.
Minä puhun elämästä
kuin kyseessä olisi omani.
Minä kaipaan pimeään
kuin lapsi kaipaa kotiin.
Minä kuuntelen muita
kuin voisin oppia jotain.

Minä nukahdan hänen viereensä
ihmisen, jonka kanssa
ehkä näen tulevaisuuden.

Minä puhun hänestä
kuin rakastaisin häntä.
Minä kaipaan häntä
kuin hän kuuluisi minulle.
Minä odotan häntä
kuin ei olisi muuta odotettavaa.

Minä kirjoitan kaikesta
kuin minulla olisi sanottavaa.
Minä ajattelen maailmaa
kuin uskoisin tulevaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro minulle tarina

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.