Päivä 8 - Se hetki
... kun tajuaa että joku rakastaa. Tajuaa että joku voi rakastaa mua kaikesta huolimatta - huolimatta siitä että mä olen välillä kamala, ilkee, julma. Että joku rakastaa välittämättä ulkonäöstä, välittämättä siitä että en oo hehkee aamulla kun mun vierestä herää, että mulla on arpia ja haavoja ja mustelmia kaikkialla, välittämättä mun nuhruisesta ulkokuoresta. Että joku vaan voi rakastaa mua niin paljon, että aikoo jäädä loppu elämäkseen. Ennen mä en uskonut sen olevan edes mahdollista.
... kun ymmärtää että voi luottaa toiseen täysin, että ei tarvitse salata mitään, ja ettei toinenkaan salaa mitään.
... kun huomaa että suurin osa kodin irtaimistosta on pakattu pahvilaatikoihin, jotka lojuu ympäri taloa, ja ymmärtää että äidin lähtöön on enää kolme viikkoa. Se on se tunne. Se on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro minulle tarina
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.