maanantai 22. elokuuta 2011

Vendetta.


Kirjoittaisin jos osaisin. Mutta nyt tuntuu etten pysty, asiat läikkyvät reunojen yli. Mä olen sekaisin siitä mitä näin, sekaisin siitä miltä se tuntu. Naamioitu mies vei mun sydämen.
Ja mielen.

Muistutus itselle: Kapinakin on lähtöisin yhdestä ihmisestä. Yksi ihminen laittaa alulle kaiken.
Joskus haluaa nähdä leffan jossa on onnellinen loppu. Jos hakee sellasta, tämä ei ole sellanen. Riippuen tietenkin siitä millaista loppua hakee, mitä pitää onnena.
Hän saavutti kaiken.

Ei kukaan pysty elämään sellainen viha sisällään. Eikä kukaan voi elää niin yksinäisenä.
Mutta mä en olisi halunnu kuolla kun viimein löytyi joku joka vie sen pois.
Joku joka saa itkemään.

Mä haluan sulkea silmäni, haluan kotiin.
Haluan nähdä kaiken sen uudelleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro minulle tarina

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.