Tragedia.

Hän oli niin kaunis ja kultainen
hän oli niin sievä ja suloinen
ja kun hän katsoi minuun
vain silmissään näin sinut.

Hän hymyili pienesti
kallisti päätään
ketään muuta ei nähnytkään
vain suurta rakkautta sinuun.

Ja minä puristin pientä kättään
pidin tiukasti lähelläin
eikä rimpuillut pois hän lainkaan
vaan takertui minuun
kuin pelastajaan.

Hän puhui sinusta yöt
ja minä kuuntelin kaiken
minä opin tuntemaan hänet
ja häneltä tuntemaan sinut.

Minä rakastin häntä
rakastin paljon ja oikein
mutta hänessä oli jo jälki
jonkun toisen kämmenen.

Päästinpä irti
ja niin hän lähti
jälleen sinua etsimään
ei kai kukaan kertonut kellekään;
hän ei löytäisi sinua mistään.

© Sunny