Älä (lopeta)!

Päivä alko hyvin. Ihan hyvin, musta saatiin melkein hymykin irti, ja se on hyvä. Ajattelin jopa että ehkä tästä sais ihan hyvän päivän aikaseks, kun on illalla menossa teatterille. Mut ei, ei niin ei.

Autossa aamulla radiosta tätä homoasiaa. Ei saakeli. Oon miettiny sitä ihan sairaasti, ja se ottaa päähän jumalattoman paljon. Vaikka se kampanja nyt lopetetaan, niin silti, se vahinko on jo tapahtunu. Hetero kristitty saattaa olla ihan samanlainen kun minä. Tavallinen nuori joka harrastaa teatteria ja kirjottamista, sillä on kavereita ja se osaa pitää hauskaa. Mutta MINÄ olen se jossa on vika. Vaikka mäkin oon kristitty (tai toistaiseksi kirkkoon kuuluva, mutta lähtö tulee heti kun ikä riittää), niin mua ei voida hyväksyä koska en edes yritä "parantua". Mitä helvettiä, kysyn minä. Homous on ollu sairaus, mutta SE EI OLE SITÄ ENÄÄ. Joten jos siihen myöskin voitais suhtautua sillä tavalla, ettei se olis sellanen. Miltä tuntuu niistä nuorista, jotka on uskossa ja on rakastunu saman sukupuolen edustajaan? Yhtäkkiä niille vaan pamautetaan nenän eteen että pitää parantua. Parantua mistä, mä kysyn. Mistä tässä pitää parantua? Rakkaudesta vai?

Sitten on niitä, joiden vanhemmat ottaa tän raskaasti. Mä mietin tänään melkein koko bussimatkan niitä lesbo/bi/panseksuaaleja, mitä ikinä, joiden vanhemmat miettii tätä asiaa. Eihän niitä lapsia hyväksy sitten enää ne vanhemmatkaan. Ja kun miettii miten kova kynnys on saattanu olla kertoo vanhemmille omasta tyttö-/tai poikaystävästä, ja sitten lyödään tällasta nenän eteen. Mä en voi sanoa muuta kun että oon järjettömän vihainen.

Ite oon kihloissa miehen kanssa, mutta oon seurustellu naisen kanssa. Enkä mä mitenkään pitäis sitä ajatusta mahdottomana vastaisuudessakaan, jos en olisi kihloissa. Siinä ei mun mielestä ole mitään sairasta tai vastenmielistä, eikä siinä ole mitään mistä pitäisi "parantua".
Entäs sitten ne, jotka haluaa olla toista sukupuolta? Jos mä haluan vaikka olla mies, ja seurustelen miehen kanssa, niin oonko tuomittu ihminen?

En yhtään ihmettele näitä joukkoeroomisia kirkosta, syksyllä mäkin eroon siitä. Halusin erota jo Homoillan jälkeen, mutta kun ei oo ikää, eikä porukat oikein innostu. Ne on just niitä ihmisiä, joille tän jälkeen ei enää voisi viedä tyttöystävää näytille, vaikka ne ennen tätä härpäkkää sen pystykin vielä sulattamaan. Kohta ne tyyliin alkaa kieltään multa naispuolisia kavereitakin siinä pelossa että ihastun/rakastun ja "sairastun" taas.

Samperi että ottaa aivoon. Kiitos.