Turha sana.

Mä nukuin monta tuntia. Jos mä en ois nukkunu, mä oisin saanu aikaan vaikka mitä. Niin, JOS. Mitä hyötyä on jossittelusta? Se ei kerro mitään totuuksia, eikä niihin asioihin voi vaikuttaa. Silti mäkin teen sitä aika paljon. Itse asiassa ihan liikaa viimeaikoina. Eikä sitä jaksais ajatella miten asiat olis jos ois ite tehny jotain toisin. Esimerkiks mun matka... Mä en jossittele. Asiat on näin, ja asioiden on hyvä olla näin.
Tai sitten viikonloppu. Mä en jaksa miettiä mitä mun ois pitäny tehdä toisin että äite vois olla muhun tyytyväinen.

Toinen turha asia on tulevaisuuden suunnittelu. Joo, mä jaksan haaveilla ja elää omassa maailmassani, mutta se on turhaa. Se on mun mielestä niin turhaa. Miks mä ajattelen tulevaa, miks mä odotan jotain asiaa mikä ei välttämättä koskaan tapahdu? Miks mä odotan joulua, kun kumminkin tien miten tässä taas käy.

Mulla piti olla harkat tänään, mutta mulla ei ollu ääntä. Lisäks piti leikkiä äitiä, eli tulin himaan suoraan. Nukuin ihan liikaa, nyt kun aloin miettiin. Vaikka ei sillä että mulla olis muka ollu jotain muutakaan tekemistä, mutta tulipahan korvattua sitten univelkoja pois. Hyvä juttu sinänsä.
Mun pitäis alkaa kirjottaa novellia. 9000 sanaa ei oo paljon, mutta pitäis vaan jaksaa alottaa. Mulla on tää kuukausi aikaa, eli hyvin ehtii. Ja mä aion voittaa kaikki siitä. Pitkästä aikaa aion panostaa johonkin tekstiin, oikeesti miettiä sitä. Ja mä uskon että mulla on parikin innokasta betaa lukemaan se läpi. Ainakin mä toivoisin niin. Ja jos se joskus julkastaan jossain, niin voisin sen sitten tunkea tännekki. Muitakin tekstejä voisin tunkee jossain vaiheessa, jos vaan lukijoita kiinnostaa.

Mä voisin taas sammuttaa koneen ja painua jonnekin muualle. Tekeen ehkä jotain rakentavaa, juomaan teetä ja ottaan buranan. Ihan yhden pienen särkylääkkeen vaan, niin tulee parempi olo.