maanantai 21. maaliskuuta 2011

Minä en.


R:
"VITTU MÄ VIHAAN VALMISRUOKIA VOI VITTU KUN NE ON PASKOJA VITTU TÄÄ NÄYTTÄÄ KAMALALTA VITTU tää on oikeesti ihan hyvää."
A: "jaa."

"Axel tulee katsomaan harkkoja yhden aikaan ja..."

"Nyt se sitten sai tehdä sen, Axel otti neulan ja työnsi läpi."

"1. Jos sinua ei olisi, ei olis minuakaan. Ollaan muokattu toistemme luonteita niin paljon, että pakoon ei enää päästä. Sulle olen kertonut kaiken ja tulen vastaisuudessakin kertomaan, tapahtui mitä hyvänsä. Sinä tiedät unelmani ja kuinka lapsekkaita ja naurettavia ne olisivatkaan, et sano että mahdotonta. Minä suunnittelen, sinä toteutat. Maailmaa ei muuteta yksin.
The early sunrise was still only just peeking above the horizon."

"Hei kapteeni koukku mulla olis vähän asiaa"

"Riku Fuin puhuu haavoittuvaisuudestaan."


"Olipa kerran pimeä, perjantai-ilta, kun kolme nuorta kävelee ammattikoululta keskustaan päin ja istahtavat Torikeskuksen kylmille penkeille. Hyvännäkönen jätkä kulkee kadulla. Minä ilmoitan muille, että siellä menee hyvännäköinen jätkä. Saku juoksee perään, sanoo muutaman sanan ja tulee jätkä perässään takaisin meidän luokse. Tässä välissä aseet kauloillemme asetettuina, katsomme pojan lähestyviä kasvoja. Poika sanoo apaattisella äänellä "Mo." ja istahtaa alas, katsellen ehkä hieman hämmentyneenä Sakun ylisosiaalisuuden purkausta. Hetki hiljaisuutta. Kauhun valtaamana katselen vain penkkiä samalla, kun Axel on repeämisen partaalla vieressäni. Sitten muutaman sanan vaihdettuamme pojan, joka ilmoitti olevansa Sami ja jonka luulin olevan ehkä kaksikymmentä tai yli, todellinen ikä paljastuu. Sami on viisitoistavuotias poika. Mitä helvettiä. Sitten Saku vaatii pojalta puhelinnumeroa ja sanoo, että Pieta soittaa hänelle illalla. Ilta saapuu. Puhelin soi, poika vastaa samalla, apaattisella äänensävyllä, eikä siinä voi tehdä mitään muuta kuin nauraa, että poika oli todella antanut oikean numeronsa. Sen pituinen se.
Tarinan opetus: HOITAKAA SAATANA OMAT MIESASIANNE ITSE ETTEI KÄY NÄIN."

"RIKU MENI KIHLOIHIN."

Mitä mä vielä voin sanoo? Vuosi 2009 oli hienoo aikaa. Kaikki aika ton ihmisen kanssa on hienointa ikinä. Lisäks mä nauroin hulluna kun laitoin näitä tänne, nauroin aivan sairaasti ja sain outoja katseita osakseni. Mut tää kaikki mitä ollaan koettu Pietan kanssa, tää on jotain aivan uskomatonta ja loputonta ja äärettömän mahtavaa. Siinä on yks tärkeimmistä ihmisistä ikinä. (lol ♥)

P: "Ruottalaiset on syypäitä kaikkeen!" (sillä oli sinä päivänä ääretön vitutus.)
Minä: "Mikäs suhun on menny...?"
P: "NO RUOTTALAISET!"

P: "Mitä jos perseet tuhois Vietnamin...?"

Ja koska viikonloppuna on harkat, on minun esitettävä erittäin vaikea kysymys tälle kyseiselle henkilölle: TOIVOTTAVASTI PIATA SULLA EI OO MENOO KOSKA TUUT PERJANTAINA MEILLE YÖKS. Yleensä kysymykseen kuuluu kysymysmerkki, mutta te ette tunne minua.

1 kommentti:

  1. KKKKIIIIIIIII MINÄ TULEN ;_______; OSAATPA OLLA KLISEISEN ÄLLÖTTÄVÄN IHANA IHMINEN, SENKIN SINÄ <3 '09 voidaan ehdottomasti nimetä nuoruudeksi, sen verran parasta oli. En kadu päivääkään, en yhtä ainuttakaan. Nauroin aivan sairaasti kun luin näitä. "Hei kapteeni koukku mulla olis vähän asiaa" JA ÄLÄ UNOHDA "HEI, HEI MERLIN OOT PERSEESTÄ". Huhuh. '10 vuosi oli myöskin aivan tajuttoman loistava pienine vastoinkäymisineenkin, mutta kuitenkin. Kaikki yhdessä vietetyt hetket on ollu jotain mikä saa aina hyvälle tuulelle. Ja sekin yläastevuosi kun pyöräiltiin ja lenkkeiltiin aina yöhön saakka ja vaan juteltiin. Vaikka tuntuu siltä että työt ja koulu ja teatteri ja kaikki yhteiskunnalliset vastuutehtävät painaa päälle, aina on aikaa ystävälle. ELI MÄ TUUUUNNN!

    VastaaPoista

Kerro minulle tarina

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.