Mua väsyttää, mutta mä en aio mennä nukkuun. Ikka soittaa mulle vielä, ja mun pitää opetella hengittään. Mun pitää rauhottua taas hiukan, ennen kun voin sanoo olevani elossa. Mutta mä uskon että vielä joskus. Ehkä sitten torstaista eteenpäin, ja kun tulee viikonloppu. Kun tapahtuu kaikkee mikä saa mut tunteen itteni eläväks. Niin sitten hengitän automaattisesti. Se käy mulle oikein hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro minulle tarina
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.