maanantai 9. toukokuuta 2011

Two hours to Shanghai.

Armotonta hommien paiskontaa syksyyn asti. Kesälle kaikkee mahdollista mistä repii rahaa, pulloja kamalasti, torille myymään kakkuja jos se vaan onnistuu. Tarvii rahaa saakelisti elämiseen, pärjäämiseen muutenkin ja noin. Ja koulussakin pitää käydä, niin samalla ei oikein voi töihin mennä. Silti, olis jees saada nyt pikkusen rahaa säästöön. Pitäis saada auto. Pitäis marssia Kelaan. Ja toivoisin että kulta soittais mulle pian, koska se ei tiedä vielä mitään. Palan halusta päästä kertoon sillekin.

Mulla on ollu jättivaltava stressi tässä viime aikoina. Nyt mietin että jos saisin novellisalkun valmiiks ehkä päivää ennen kun pitäis, mutta nyt on jo maanantai ja äitellä olikin parempaa tekemistä kun mun auttaminen (voi kun yllättävää). Eli saan itse keksiä taas että miten tähänkin kuuluu vastailla, kun oon niin jumalattoman pellolla. Lisäks mielessä pyörii että kannattaako lukioo jatkaa enää syksyllä, kirjat on niin kalliita ja jos.. ei vaan kun. Eihän mulla sitten sillon oo rahaa, ja kaiken rahan vois käyttää hyödyllisemminkin kun lukiokirjoihin. Esmes vaikka elämiseen. Se ois ainakin yks aika tärkee. Ja auton ylläpito, bensat ja katsastukset ja renkaat ja kaikki. Ruoka, talo. Ja kaikki.

Oon niin ilonen nyt, että toivon ettei kukaan latista tätä. Hyviä yrityksiä on tänään tullu, mutta nyt, toivoisin että saisin tän päivän olla ihan über happy, vailla sen suurempia huolia. Oisin teille kaikille niin kiitollinen.. Tack.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro minulle tarina

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.